Päätin perjantai-illan kunniaksi korkata houkuttelevan Malbec-pullon. Mies lähti viikonlopuksi purjehduskurssille, joten edessä on muutama päivä ihan yksin herra 10-veen kanssa. Usein tällaiset tilanteet johtavat jonkinmoisiin sentimentaalisiin hetkiin YouTuben parissa, eikä Suomen lehdistöstä bongaamani äänestys 2000-luvun alun parhaasta kappaleesta/sanoittajasta tällä kertaa juurikaan auttanut asiaa.
En suoraan sanottuna tiedä, miksi oikeastaan missasin Tehosekoittimen kulta-ajan. Jostain syystä rekisteröin bändin vasta, kun se oli jo hajoamassa. Ehkä olin into pinkeänä teekkarina ja vastavalmistuneena dippainssinä liian "tärkeänä" käynnistämässä uraa tai olemassa "aikuinen" tai luomassa omia "ammattilaisia piirejä", joihin ns. punk ei sopinut tai jotain muuta yhtä yhdentekevää, mutta nyt lienee oikea hetki tunnustaa, että olen vuosien varrella erinäisiä kertoja yön pimeinä tunteina huudattanut yksikseni YouTubesta mm. Valonkantajaa sekä Maailma on sun -ja tietysti Hetken on tie kevyt kevyt kulkea -biisejä, jotka toisin kun monet muut aikalaisensa ovat kestäneet aikaa ja kestänevät sitä vielä pitkälle tulevaisuuteenkin.
Angstia, ahdistusta, lupausta paremmasta, omasta elämästä, vapaudesta. Kaikuja asioista, jotka vetoavat kaikenikäisiin tässä oravanpyörässä eläviin. Ulkosuomalaisen elämässä vahvasti yksinäisiinkin Suomen-kaipuun hetkiin liittyviä tunnelmia. Pelottavia itsetutkistelun hetkiä.
Jos joku on kiinnostunut nauttimaan ylenpalttisia annoksia punaviiniä ja huudattamaan Tehosekoitinta Youtubesta (tai muusta nykyaikaisesta mediasta), ottakaa yhteyttä, asia voidaan varmastikin järjestää :)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008026920.html
